Alumiinin pintakäsittelyssä käytetään kemikaaleja useissa eri vaiheissa: puhdistuksessa ja rasvanpoistossa käytetään emäksisiä tai happamia pesuaineita, anodioinnissa rikkihappoa tai oksaalihappoa, ja peittauksessa natriumhydroksidia tai happopohjaisia liuoksia. Oikeiden kemikaalien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, halutusta pinnanlaadusta ja alumiiniseoksen koostumuksesta. Tässä artikkelissa käymme läpi pintakäsittelyprosessin eri vaiheet ja niissä käytettävät kemikaalit tarkemmin.
Mitä vaiheita alumiinin pintakäsittelyprosessiin kuuluu?
Alumiinin pintakäsittelyprosessi koostuu useista peräkkäisistä vaiheista, jotka valmistavat pinnan lopullista käsittelyä varten. Tyypillinen prosessi etenee rasvanpoistosta ja puhdistuksesta huuhteluun, peittaukseen, uudelleen huuhteluun ja varsinaiseen pintakäsittelyyn, kuten anodiointiin tai maalaukseen. Jokainen vaihe on kriittinen lopputuloksen laadun kannalta.
Prosessin ensimmäinen vaihe on mekaaninen tai kemiallinen puhdistus, jossa kappaleen pinnalta poistetaan lika, öljy, rasva ja muut epäpuhtaudet. Puhdistamaton pinta estää kemikaaleja toimimasta tasaisesti ja heikentää pintakäsittelyn tarttuvuutta. Tämän jälkeen kappale huuhdellaan huolellisesti, jotta edellisen vaiheen kemikaalit eivät kontaminoi seuraavaa kylpyä.
Peittaus on seuraava keskeinen vaihe, jossa alumiinin luonnollinen oksidikerros poistetaan tai muokataan. Tämä luo yhtenäisen, reaktiivisen pinnan, joka reagoi tasaisesti jatkokäsittelyssä. Peittauksen jälkeen suoritetaan usein neutralointi eli desmutting-käsittely, jolla poistetaan peittauksen jättämät jäämät ja metallioksidisaostumat.
Varsinainen pintakäsittely, kuten anodisointi, maalaus tai kemiallinen konversiokerros, tehdään vasta kun pinta on täysin puhdas ja esikäsitelty. Prosessin päättää sinetöinti tai muu viimeistelyvaihe, joka parantaa pinnan korroosionkestävyyttä ja ulkonäköä. Koko prosessin hallittu toteutus on edellytys kestävälle ja tasalaatuiselle lopputulokselle.
Mitä kemikaaleja alumiinin puhdistuksessa ja rasvanpoistossa käytetään?
Alumiinin puhdistuksessa ja rasvanpoistossa käytetään pääasiassa emäksisiä pesuaineita, happamia puhdistusliuoksia sekä pinta-aktiivisia aineita sisältäviä pesuliuoksia. Emäksiset puhdistusaineet, kuten natriumhydroksidi- tai natriumkarbonaattipohjaiset liuokset, ovat yleisimpiä teollisessa käytössä niiden tehokkuuden ja edullisuuden vuoksi.
Emäksiset puhdistusaineet
Emäksiset puhdistusliuokset toimivat saippuoimalla rasvan ja öljyn, jolloin ne irtoavat alumiinin pinnasta helposti huuhtelemalla. Tyypillisiä ainesosia ovat natriumhydroksidi, natriumsilikaatti, natriumfosfaatti ja erilaiset pinta-aktiiviset aineet. Emäksisten puhdistusaineiden pH on yleensä 9-13, ja käsittelylämpötila vaihtelee 40-70 asteen välillä tehokkuuden optimoimiseksi. On kuitenkin huomioitava, että voimakkaan emäksiset liuokset voivat syövyttää alumiinia, joten pitoisuudet on pidettävä hallinnassa.
Happamat puhdistusaineet
Happamia puhdistusaineita käytetään erityisesti silloin, kun halutaan välttää alumiinin liiallinen syöpyminen tai kun käsitellään tiettyjä alumiiniseoksia, jotka reagoivat herkästi emäksisiin liuoksiin. Happamissa puhdistusaineissa käytetään usein typpihappoa, fosforihappoa tai orgaanisia happoja, kuten sitruunahappoa. Nämä liuokset poistavat tehokkaasti metallioksideja ja tiettyjä epäorgaanisia epäpuhtauksia. Happamia puhdistusaineita suositaan myös ympäristösyistä, sillä ne eivät sisällä raskasmetalleja eivätkä tiettyjä haitallisia yhdisteitä.
Molemmissa puhdistustavoissa huuhtelu puhtaalla vedellä on välttämätöntä ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Riittämätön huuhtelu voi johtaa kemikaaliristiinsaastumiseen, joka heikentää pintakäsittelyn lopputulosta merkittävästi.
Mitä kemikaaleja alumiinin anodioinnissa tarvitaan?
Alumiinin anodioinnissa käytetään ensisijaisesti rikkihappoa (H₂SO₄), joka on yleisin elektrolyytti teollisessa anodioinnissa. Rikkihapon pitoisuus on tyypillisesti 15-20 prosenttia, ja prosessi tapahtuu noin 18-22 asteen lämpötilassa. Muita käytettyjä elektrolyyttejä ovat oksaalihappo, kromaattihappo ja fosforihappo, joilla kullakin on omat erityisominaisuutensa.
Rikkihappoanodiointi
Rikkihappoanodiointi on teollisuuden yleisin anodioinnin muoto, koska se tuottaa huokoisen oksidikerroksen, joka voidaan värjätä tai sinetöidä helposti. Prosessissa alumiini toimii anodina sähkökemiallisessa kennossa, ja rikkihappoliuos toimii elektrolyyttinä. Syntyvä oksidikerros on kovempi kuin luonnollinen alumiinioksidi ja tarjoaa merkittävästi paremman korroosionkestävyyden. Kerroksen paksuus vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan muutamasta mikrometristä yli 25 mikrometriin.
Oksaalihappo- ja erikoisanodiointi
Oksaalihappoanodiointi tuottaa keltaisen tai kullanvärisen oksidikerroksen, joka on luonnostaan kestävämpi kuin rikkihapolla tuotettu kerros. Sitä käytetään erityisesti sovelluksissa, joissa vaaditaan korkeaa kulutuskestävyyttä ilman lisävärinantoa. Kromaattihappoanodiointi on historiallisesti ollut tärkeä ilmailu- ja puolustussovelluksissa, mutta kuudenarvoisen kromin käyttöä rajoitetaan nykyisin tiukasti ympäristö- ja terveyssyistä. Kovananodiointi eli kova-anodisointi tapahtuu alhaisissa lämpötiloissa ja tuottaa erityisen paksun ja kovan oksidikerroksen raskaaseen kulutukseen tarkoitetuille osille.
Anodioinnin jälkeen suoritettava sinetöinti tehdään usein kuumavesisinetöintinä tai nikkeliasetaattiliuoksella. Sinetöinti sulkee oksidikerroksen huokoset ja parantaa korroosionkestävyyttä sekä vähentää värjätyn pinnan haalistumista.
Miten alumiinin peittauksessa käytettävät kemikaalit eroavat toisistaan?
Alumiinin peittauksessa käytetään joko emäksisiä tai happamia peittausliuoksia, ja niiden keskeinen ero on reaktiomekanismissa sekä pinnan lopputuloksessa. Emäksinen peittaus natriumhydroksidilla tuottaa mattapintaisen, tasaisen pinnan, kun taas happamilla peittausaineilla saavutetaan kirkkaampi ja kiiltävämpi lopputulos.
Emäksinen peittaus natriumhydroksidilla
Natriumhydroksidipeittaus on alumiinin pintakäsittelyn yleisin peittausmenetelmä. Natriumhydroksidi reagoi alumiinin kanssa voimakkaasti, liuottaen oksidikerroksen ja hieman myös perusmetallia. Tämä luo yhtenäisen, mattapintaisen pinnan, joka sopii erinomaisesti anodioinnin esikäsittelyksi. Peittausliuoksen pitoisuus on tyypillisesti 40-80 grammaa litrassa, ja käsittelylämpötila on 50-70 astetta. Prosessissa syntyy aluminaattia ja vetykaasua, joten riittävä ilmanvaihto on välttämätöntä.
Happamia peittausaineita
Happamia peittausaineita käytetään erityisesti kiillotustarkoituksiin tai silloin, kun halutaan säilyttää alumiinin luonnollinen kiilto. Fosforihappo- ja typpihappopohjaiset seokset ovat yleisimpiä kemiallisessa kiillotuksessa. Nämä seokset liuottavat alumiinin pintaa hallitusti tasoittaen mikroskooppisia epätasaisuuksia ja luoden peilimäisen pinnan. Fluoridia sisältäviä happoseoksia käytetään erityisesti vaikeasti käsiteltävien alumiiniseosten, kuten piipitoisten valuseosten, peittaukseen, koska fluori liuottaa tehokkaasti piidioksidijäämiä.
Peittauksen jälkeen suoritettava desmutting eli neutralointivaihe on tärkeä molemmissa tapauksissa. Emäksisen peittauksen jälkeen käytetään happamia neutralointiliuoksia, kuten typpihappoliuosta, poistamaan mustaa smut-kerrosta, joka koostuu alumiiniseosten sekundaarisista metalliaineista.
Mitä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia alumiinin pintakäsittelykemikaaleille on?
Alumiinin pintakäsittelykemikaalit ovat teollisuuskemikaaleja, joita koskevat EU:n REACH-asetus, CLP-asetus sekä kansalliset ympäristönsuojelu- ja työturvallisuusmääräykset. Erityisesti kromaattipohjaiset yhdisteet, tietyt fluoridiyhdisteet ja vahvat hapot sekä emäkset ovat tiukasti säädeltyjä sekä käytön, varastoinnin että jätteenkäsittelyn osalta.
REACH-asetus velvoittaa kemikaalien valmistajat ja maahantuojat rekisteröimään aineet Euroopan kemikaaliviraston ECHA:n tietokantaan ja toimittamaan turvallisuustiedotteet kaikille käyttäjille. Pintakäsittelyprosesseja harjoittavien yritysten on tunnettava käyttämiensä kemikaalien vaara-ominaisuudet ja noudatettava turvallisuustiedotteissa annettuja ohjeita.
Jätevesien käsittely on yksi keskeisimmistä ympäristövaatimuksista. Pintakäsittelylaitoksilta syntyvät jätevedet sisältävät happoja, emäksiä, metallisuoloja ja muita haitallisia aineita, jotka on neutraloitava ja puhdistettava ennen viemäriin johtamista. Useimmilla pintakäsittelylaitoksilla on oma jätevesien esikäsittelyjärjestelmä, ja toiminnalle tarvitaan ympäristölupa.
Työturvallisuuden kannalta keskeisiä vaatimuksia ovat asianmukainen henkilösuojainten käyttö, riittävä ilmanvaihto kemikaalialtistumisen minimoimiseksi sekä säännöllinen kemikaalialtistuksen seuranta. Vahvat hapot, kuten rikkihappo, ja voimakkaat emäkset, kuten natriumhydroksidi, ovat erityisen vaarallisia iholle ja silmille. Ensiapuvälineiden, kuten silmänhuuhteluasemien, on oltava helposti saavutettavissa kaikissa pintakäsittelytiloissa.
Kuudenarvoisen kromin käyttöä rajoittaa EU:n SVHC-listaus, ja sen käyttö edellyttää erityistä lupaa. Monissa sovelluksissa kromipohjaiset käsittelyt on jo korvattu vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla, kuten titaani- tai zirkoniumpohjaisilla konversiopinnoitteilla. Tämä kehitys jatkuu, ja teollisuuden odotetaan siirtyvän yhä laajemmin ympäristöystävällisempiin pintakäsittelymenetelmiin.
Me Projectalla tarjoamme metallipintojen puhdistus- ja esikäsittelyratkaisuja, jotka kattavat koneet, materiaalit ja kemikaalit teollisuuden tarpeisiin. Autamme asiakkaitamme valitsemaan prosessiin sopivat ratkaisut, jotka täyttävät sekä laatu- että ympäristövaatimukset.
Alumiinin pintakäsittelyssä käytetään kemikaaleja useissa eri vaiheissa: puhdistuksessa ja rasvanpoistossa käytetään emäksisiä tai happamia pesuaineita, anodioinnissa rikkihappoa tai oksaalihappoa, ja peittauksessa natriumhydroksidia tai happopohjaisia liuoksia. Oikeiden kemikaalien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, halutusta pinnanlaadusta ja alumiiniseoksen koostumuksesta. Tässä artikkelissa käymme läpi pintakäsittelyprosessin eri vaiheet ja niissä käytettävät kemikaalit tarkemmin.
Mitä vaiheita alumiinin pintakäsittelyprosessiin kuuluu?
Alumiinin pintakäsittelyprosessi koostuu useista peräkkäisistä vaiheista, jotka valmistavat pinnan lopullista käsittelyä varten. Tyypillinen prosessi etenee rasvanpoistosta ja puhdistuksesta huuhteluun, peittaukseen, uudelleen huuhteluun ja varsinaiseen pintakäsittelyyn, kuten anodiointiin tai maalaukseen. Jokainen vaihe on kriittinen lopputuloksen laadun kannalta.
Prosessin ensimmäinen vaihe on mekaaninen tai kemiallinen puhdistus, jossa kappaleen pinnalta poistetaan lika, öljy, rasva ja muut epäpuhtaudet. Puhdistamaton pinta estää kemikaaleja toimimasta tasaisesti ja heikentää pintakäsittelyn tarttuvuutta. Tämän jälkeen kappale huuhdellaan huolellisesti, jotta edellisen vaiheen kemikaalit eivät kontaminoi seuraavaa kylpyä.
Peittaus on seuraava keskeinen vaihe, jossa alumiinin luonnollinen oksidikerros poistetaan tai muokataan. Tämä luo yhtenäisen, reaktiivisen pinnan, joka reagoi tasaisesti jatkokäsittelyssä. Peittauksen jälkeen suoritetaan usein neutralointi eli desmutting-käsittely, jolla poistetaan peittauksen jättämät jäämät ja metallioksidisaostumat.
Varsinainen pintakäsittely, kuten anodisointi, maalaus tai kemiallinen konversiokerros, tehdään vasta kun pinta on täysin puhdas ja esikäsitelty. Prosessin päättää sinetöinti tai muu viimeistelyvaihe, joka parantaa pinnan korroosionkestävyyttä ja ulkonäköä. Koko prosessin hallittu toteutus on edellytys kestävälle ja tasalaatuiselle lopputulokselle.
Mitä kemikaaleja alumiinin puhdistuksessa ja rasvanpoistossa käytetään?
Alumiinin puhdistuksessa ja rasvanpoistossa käytetään pääasiassa emäksisiä pesuaineita, happamia puhdistusliuoksia sekä pinta-aktiivisia aineita sisältäviä pesuliuoksia. Emäksiset puhdistusaineet, kuten natriumhydroksidi- tai natriumkarbonaattipohjaiset liuokset, ovat yleisimpiä teollisessa käytössä niiden tehokkuuden ja edullisuuden vuoksi.
Emäksiset puhdistusaineet
Emäksiset puhdistusliuokset toimivat saippuoimalla rasvan ja öljyn, jolloin ne irtoavat alumiinin pinnasta helposti huuhtelemalla. Tyypillisiä ainesosia ovat natriumhydroksidi, natriumsilikaatti, natriumfosfaatti ja erilaiset pinta-aktiiviset aineet. Emäksisten puhdistusaineiden pH on yleensä 9-13, ja käsittelylämpötila vaihtelee 40-70 asteen välillä tehokkuuden optimoimiseksi. On kuitenkin huomioitava, että voimakkaan emäksiset liuokset voivat syövyttää alumiinia, joten pitoisuudet on pidettävä hallinnassa.
Happamat puhdistusaineet
Happamia puhdistusaineita käytetään erityisesti silloin, kun halutaan välttää alumiinin liiallinen syöpyminen tai kun käsitellään tiettyjä alumiiniseoksia, jotka reagoivat herkästi emäksisiin liuoksiin. Happamissa puhdistusaineissa käytetään usein typpihappoa, fosforihappoa tai orgaanisia happoja, kuten sitruunahappoa. Nämä liuokset poistavat tehokkaasti metallioksideja ja tiettyjä epäorgaanisia epäpuhtauksia. Happamia puhdistusaineita suositaan myös ympäristösyistä, sillä ne eivät sisällä raskasmetalleja eivätkä tiettyjä haitallisia yhdisteitä.
Molemmissa puhdistustavoissa huuhtelu puhtaalla vedellä on välttämätöntä ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Riittämätön huuhtelu voi johtaa kemikaaliristiinsaastumiseen, joka heikentää pintakäsittelyn lopputulosta merkittävästi.
Mitä kemikaaleja alumiinin anodioinnissa tarvitaan?
Alumiinin anodioinnissa käytetään ensisijaisesti rikkihappoa (H₂SO₄), joka on yleisin elektrolyytti teollisessa anodioinnissa. Rikkihapon pitoisuus on tyypillisesti 15-20 prosenttia, ja prosessi tapahtuu noin 18-22 asteen lämpötilassa. Muita käytettyjä elektrolyyttejä ovat oksaalihappo, kromaattihappo ja fosforihappo, joilla kullakin on omat erityisominaisuutensa.
Rikkihappoanodiointi
Rikkihappoanodiointi on teollisuuden yleisin anodioinnin muoto, koska se tuottaa huokoisen oksidikerroksen, joka voidaan värjätä tai sinetöidä helposti. Prosessissa alumiini toimii anodina sähkökemiallisessa kennossa, ja rikkihappoliuos toimii elektrolyyttinä. Syntyvä oksidikerros on kovempi kuin luonnollinen alumiinioksidi ja tarjoaa merkittävästi paremman korroosionkestävyyden. Kerroksen paksuus vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan muutamasta mikrometristä yli 25 mikrometriin.
Oksaalihappo- ja erikoisanodiointi
Oksaalihappoanodiointi tuottaa keltaisen tai kullanvärisen oksidikerroksen, joka on luonnostaan kestävämpi kuin rikkihapolla tuotettu kerros. Sitä käytetään erityisesti sovelluksissa, joissa vaaditaan korkeaa kulutuskestävyyttä ilman lisävärinantoa. Kromaattihappoanodiointi on historiallisesti ollut tärkeä ilmailu- ja puolustussovelluksissa, mutta kuudenarvoisen kromin käyttöä rajoitetaan nykyisin tiukasti ympäristö- ja terveyssyistä. Kovananodiointi eli kova-anodisointi tapahtuu alhaisissa lämpötiloissa ja tuottaa erityisen paksun ja kovan oksidikerroksen raskaaseen kulutukseen tarkoitetuille osille.
Anodioinnin jälkeen suoritettava sinetöinti tehdään usein kuumavesisinetöintinä tai nikkeliasetaattiliuoksella. Sinetöinti sulkee oksidikerroksen huokoset ja parantaa korroosionkestävyyttä sekä vähentää värjätyn pinnan haalistumista.
Miten alumiinin peittauksessa käytettävät kemikaalit eroavat toisistaan?
Alumiinin peittauksessa käytetään joko emäksisiä tai happamia peittausliuoksia, ja niiden keskeinen ero on reaktiomekanismissa sekä pinnan lopputuloksessa. Emäksinen peittaus natriumhydroksidilla tuottaa mattapintaisen, tasaisen pinnan, kun taas happamilla peittausaineilla saavutetaan kirkkaampi ja kiiltävämpi lopputulos.
Emäksinen peittaus natriumhydroksidilla
Natriumhydroksidipeittaus on alumiinin pintakäsittelyn yleisin peittausmenetelmä. Natriumhydroksidi reagoi alumiinin kanssa voimakkaasti, liuottaen oksidikerroksen ja hieman myös perusmetallia. Tämä luo yhtenäisen, mattapintaisen pinnan, joka sopii erinomaisesti anodioinnin esikäsittelyksi. Peittausliuoksen pitoisuus on tyypillisesti 40-80 grammaa litrassa, ja käsittelylämpötila on 50-70 astetta. Prosessissa syntyy aluminaattia ja vetykaasua, joten riittävä ilmanvaihto on välttämätöntä.
Happamia peittausaineita
Happamia peittausaineita käytetään erityisesti kiillotustarkoituksiin tai silloin, kun halutaan säilyttää alumiinin luonnollinen kiilto. Fosforihappo- ja typpihappopohjaiset seokset ovat yleisimpiä kemiallisessa kiillotuksessa. Nämä seokset liuottavat alumiinin pintaa hallitusti tasoittaen mikroskooppisia epätasaisuuksia ja luoden peilimäisen pinnan. Fluoridia sisältäviä happoseoksia käytetään erityisesti vaikeasti käsiteltävien alumiiniseosten, kuten piipitoisten valuseosten, peittaukseen, koska fluori liuottaa tehokkaasti piidioksidijäämiä.
Peittauksen jälkeen suoritettava desmutting eli neutralointivaihe on tärkeä molemmissa tapauksissa. Emäksisen peittauksen jälkeen käytetään happamia neutralointiliuoksia, kuten typpihappoliuosta, poistamaan mustaa smut-kerrosta, joka koostuu alumiiniseosten sekundaarisista metalliaineista.
Mitä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia alumiinin pintakäsittelykemikaaleille on?
Alumiinin pintakäsittelykemikaalit ovat teollisuuskemikaaleja, joita koskevat EU:n REACH-asetus, CLP-asetus sekä kansalliset ympäristönsuojelu- ja työturvallisuusmääräykset. Erityisesti kromaattipohjaiset yhdisteet, tietyt fluoridiyhdisteet ja vahvat hapot sekä emäkset ovat tiukasti säädeltyjä sekä käytön, varastoinnin että jätteenkäsittelyn osalta.
REACH-asetus velvoittaa kemikaalien valmistajat ja maahantuojat rekisteröimään aineet Euroopan kemikaaliviraston ECHA:n tietokantaan ja toimittamaan turvallisuustiedotteet kaikille käyttäjille. Pintakäsittelyprosesseja harjoittavien yritysten on tunnettava käyttämiensä kemikaalien vaara-ominaisuudet ja noudatettava turvallisuustiedotteissa annettuja ohjeita.
Jätevesien käsittely on yksi keskeisimmistä ympäristövaatimuksista. Pintakäsittelylaitoksilta syntyvät jätevedet sisältävät happoja, emäksiä, metallisuoloja ja muita haitallisia aineita, jotka on neutraloitava ja puhdistettava ennen viemäriin johtamista. Useimmilla pintakäsittelylaitoksilla on oma jätevesien esikäsittelyjärjestelmä, ja toiminnalle tarvitaan ympäristölupa.
Työturvallisuuden kannalta keskeisiä vaatimuksia ovat asianmukainen henkilösuojainten käyttö, riittävä ilmanvaihto kemikaalialtistumisen minimoimiseksi sekä säännöllinen kemikaalialtistuksen seuranta. Vahvat hapot, kuten rikkihappo, ja voimakkaat emäkset, kuten natriumhydroksidi, ovat erityisen vaarallisia iholle ja silmille. Ensiapuvälineiden, kuten silmänhuuhteluasemien, on oltava helposti saavutettavissa kaikissa pintakäsittelytiloissa.
Kuudenarvoisen kromin käyttöä rajoittaa EU:n SVHC-listaus, ja sen käyttö edellyttää erityistä lupaa. Monissa sovelluksissa kromipohjaiset käsittelyt on jo korvattu vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla, kuten titaani- tai zirkoniumpohjaisilla konversiopinnoitteilla. Tämä kehitys jatkuu, ja teollisuuden odotetaan siirtyvän yhä laajemmin ympäristöystävällisempiin pintakäsittelymenetelmiin.
Me Projectalla tarjoamme metallipintojen puhdistus- ja esikäsittelyratkaisuja, jotka kattavat koneet, materiaalit ja kemikaalit teollisuuden tarpeisiin. Autamme asiakkaitamme valitsemaan prosessiin sopivat ratkaisut, jotka täyttävät sekä laatu- että ympäristövaatimukset.
HOMAG Treff 2026 – Tutustu puuntyöstöteknologian uusimpiin ratkaisuihin Saksassa
Haemme Huoltoteknikkoa / Huoltoinsinööriä huoltotiimiimme
EXAIR Cabinet Cooler® – tehokas ratkaisu sähkökeskusten jäähdytykseen ilman liikkuvia osia
EXAIRin ATEX EasySwitch märkä-kuivaimuri räjähdysvaarallisiin ympäristöihin
ALUP paineilmaratkaisut Projectalta – energiatehokasta ja luotettavaa paineilmaa teollisuuteen
Projecta Oy aloitti System TM:n edustuksen Suomessa
Uutuus: EVA-kalvo lasin laminointiin – joustava ja moderni ratkaisu
Vahvistus Projectan varaosamyyntiin – Tervetuloa iida!
Muutos Projectan organisaatiossa
HOMAG SAWTEQ S-200 flexTec – joustava ratkaisu sahausautomaation aloitukseen
Projectan Practive Tour 2026 vie asiakkaat puuntyöstöteollisuuden ytimeen Saksaan
Projecta Konepajamessuilla 17.–19.3.2026 Tampereella – ratkaisuja metallipintojen puhdistukseen ja turvalliseen kappaleenkäsittelyyn
Projecta sponsoroi urheilijaa matkalla paraolympialaisiin – yhteiset arvot ratkaisivat
Acurat by Robland lanseerataan Suomessa
Projecta Oy ja System TM:n myynti- ja huoltoyhteistyön Suomessa 1.1.2026 alkaen
Hyödynnä vuoden lopun budjetit – varmista Ergolyft-tavarahissi ajoissa vuodelle 2026
Skill Glass – huippuluokan teknologiaa lasin työstöön
ITECH – tehokkuutta eristyslasituotantoon ja lasin pesuun
MTI – tehokkuutta ja automaatiota alumiini-, puu- ja PVC-profiilien valmistukseen
